AURINGONLASKUN ILMI\IT[: H[M[R[NS[TEET JA RUSKOS[TEET Jokaiselle v{h{nkin ilmakeh{n ilmi|it{ tarkkailleelle lienev{t kes{iset pilvis{teet tuttuja. Nuo pilvien v{list{ loistavat vaaleat s{teet on sin{{ns{ n{ytt{v{ geometrinen ilmi|. Erityisen komeaksi ilmi| muodostuu auringonlaskun aikaan, joilloin s{teet v{rj{ytyv{t ruskon v{reihin. T{ll|in puhummekin usein ruskos{- teist{. Toinen iltah{m{r{{n liittyv{ s{deilmi| on h{m{r{ns{teet. N{m{ kaksi ilmi|t{ sekoitetaan varsin usein, jopa harrastajien keskuudessa, joten lienee paikallaan valottaa hiukan asiaa. Pilvis{teet ja h{m{r{ns{teet ovat syntytavaltaan kesken{{n sukua toisilleen. Kummankin aiheuttaa pilvien synnytt{m{ varjostus auringon valaisemaan taivaaseen. Pilvis{teet ja ruskos{teet syntyv{t, kun Aurinko valaisee p|ly{ ja kosteutta, joka on nor- maalien keski- ja alapilvien korkeudella, ehk{ alempanakin. Kun ilma on t{ynn{ t{llaista kosteutta ja p|ly{, on taivas vaalea ja utuisen valoisa. T{m{ on helppo todeta peitt{m{ll{ Aurinko peu- kalon taakse ja tarkkailemalla taivasta Auringon l{hell{. Alue on hyvin kirkas, usein h{ik{sev{, koska ilmassa olevat partikke- lit sirottavat valoa voimakkaasti. Kun repaleinen pilvenlonkare p{{see peitt{m{{n auringonvaloa, syntyy taivaalle selv{sti erot- tuva varjo. Usein pilvi{ on niin paljon, ett{ Aurinko p{{see paistamaan vain pienist{ aukoista alemmaksi ja n{in taivaalle ilmestyy valoisia s{teit{, jotka perpektiivin vaikutuksesta n{yt- t{v{t yhtyv{t Auringon suunnalla. Illalla auringon valo v{rj{ytyy punaisemmaksi ilmakeh{n vaikutuk- sesta. T{ll|in n{kyv{t pilvis{teet saavat luonnollisesti saman v{rityksen. N{it{ s{teit{ on alettu harrastajien piiriss{ kutsu- maan ruskos{teiksi. Ne ovat kertaaluokkaa komeampia kuin taval- liset pilvis{teet juuri v{riens{ vuoksi. Huomatkaa, ett{ rusko- s{teet n{kyv{t yleens{ pilvien edess{. Vaikka, n{m{ s{teet n{ky- v{t iltah{m{r{n aikaan, ei niit{ tulisi kutsua kuitenkaan h{m{- r{ns{teiksi, sill{ kyseess{ on hiukan eri ilmi|. Joskus iltah{m{r{n v{rj{tess{ taivaan ja purppuravaloksi kutsutun h{m{r{n ilmi|n ilmestyess{ taivaalle, saattaa t{ss{ punerruksessa n{ky{ tummia sinert{vi{ s{teit{. Joskus ilmi| on todella henke{- salpaava, joskus vain vaatimaton s{de auringonlaskun suunnalla. Intiassa t{t{ ilmi|t{ kutsutaan Buddhan s{teiksi, Homeros kuvasi auringonnousun s{teit{ ruususormiseksi aamunsarastukseksi. Usein taivas on aivan selke{, eik{ mink{{n pilvien luulisi aiheuttavan varjoja taivaalla. Varjostavat pilvet ovat kuitenkin horisontin alapuolella, silloin t{ll|in hyvinkin kaukana. Kaikki s{teeth{n ovat periaatteessa yhdensuuntaisia, mutta per- pektiivin vaikutuksesta ne n{ytt{v{t yhtyv{t Auringon suunnalla - tai sen vastapisteess{. Ajoittain h{m{r{ns{teit{ n{hd{{nkin Au- ringon vastapuolella, jossa ne n{ytt{v{t yhtyv{n yhdess{ pistees- s{ maan varjon yl{reunassa. N{it{ s{teit{ nimit{mme vastah{m{- r{ns{teiksi. Vastapuolen s{teet ilmestyv{t yleens{ jo ennen tavallisia h{m{r{ns{teit{ ja ne ovat himme{mpi{ kuin normaalit s{teet, siksi niit{ ei helposti huomata. Komeimmillaan vastapuo- len ja Auringon suunnan s{teet yhtyv{t koko taivaan yli ulottu- viksi punertaviksi holvikaariksi. Se, mik{ erottaa h{m{r{ns{teet tavallisista pilvist{, on niiden syntykorkeus. H{m{r{ns{teet syntyv{t aina iltah{m{r{n v{reihin, tavallisesti juuri purppuravaloon. Purppuravalon synnytt{{ noin 10-25 km:n korkeudella oleva hienojakoinen p|ly. T{m{ aines on siis paljon normaaleja pilvi{ ylemp{n{. Tarkkailkaa ruskos{teit{ ja h{m{r{ns{teit{ sek{ pankaa merkille, miten niiden ilmestyminen ja katoaminen, sek{ se, miten s{teiden v{ritys muuttuu Auringon painuessa alemmaksi. Ilmakeh{n valoil- mi|iden jaosto seuraa n{it{ s{teit{ "auringonlaskun ilmi|t" - havaintoteeman merkeiss{. Veikko M{kel{ K[SITTEIT[ Pilvis{teet, matalalla olevan p|lyn ja kosteuden sek{ pilvien varjojen aiheuttamat valoisat s{teet ja tummat varjot. Ruskos{teet, pilvis{teiden erikoistapaus. Auringonlaskujen ja - nousujen yhteydess{ ruskon v{rj{{mi{ pilvis{teit{. H{m{r{ns{teet, h{m{r{n v{reihin, etenkin purppuravaloon syntyv{t tummat varjot. H{m{r{ns{teiksi voidaan my|s kutsua varjojen v{liss{ olevian valoisia alueita. Vastah{m{r{ns{teet, Auringon vastapisteess{ yhtyv{t h{m{r{ns{- teet.